Uratarinat

Eija Tanskanen, Sodankylän geofysiikan observatorio ja Oulun yliopisto

Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja, Avaruusfysiikan professori Oulun yliopistossa

”Oman työn sovellusten siirtyminen käytäntöön saattaa kestää vuosikausia, tämän alan kvartaalin onkin sanottu olevan 25 vuotta”


Eija Tanskanen

"Tutustu asioihin jotka sinua itseäsi kiinnostavat. Yhteiskunnan epäkohtia ja toimimattomuuksia miettiessäsi koita keksiä asioille omia ratkaisuja.”

Eijalla on erittäin monipuolinen opiskelutausta: fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa, kasvatustiedettä, didaktiikkaa ja filosofiaa Jyväskylän ja Helsingin yliopistoissa. Fysiikkaa Jyväskylän yliopistoon Eijan houkutteli opiskelemaan vuotta vanhempi koulukaveri, joka oli jo itse aloittanut matematiikan opinnot lukion jälkeen. Uteliaalle ja sosiaaliselle Eijalle sopi kuitenkin matematiikkaa paremmin fysiikka. Sama uteliaisuus näkyi jo opiskeluaikoina: kuoro- ja urheilumatkoilla ollessaan Eija vietti liikenevän vapaa-ajan tutustuen paikallisiin yliopistoihin.

Eijan ensimmäinen työpaikka oli Jyväskylän yliopistossa kurssiassistenttina, josta ura opettajana alkoi. Valmistuttuaan fysiikan maisteriksi hän teki sijaisuuksia monissa kouluissa opiskellessaan samalla opettajaksi Helsingin yliopistossa. Tämän jälkeen vuorossa olivat väitösopinnot teoreettisessa fysiikassa ja avustaminen avaruusfysiikan opetuksessa Helsingin yliopistolla. Puolet työurastaan Eija on viettänyt ulkomailla: NASA:n avaruustutkimuskeskuksessa Marylandissä, Bergenin yliopistossa avaruusfysiikan professorina sekä vierailevana luennoitsijana UNIS yliopistossa Huippuvuorilla. Tällä hetkellä Eija toimii vierailevana professorina Aalto yliopiston sähkötekniikan korkeakoulussa.

Tutkijan työ on Eijan mukaan jatkuvaa oppimista, johon peruskoulutus tarjoaa lähinnä työvälineitä tiedon hankintaa ja ajattelua varten. ”Itse työ opettaa tarvittavat käytännön taidot”, Eija toteaa. Työnkuva muuttuu uralla edetessä ja painottuu yhä enenevässä määrin projektien hallintaan ja opiskelijoiden ohjaamiseen. ”Uusien projektien ideoiminen on mielestäni yksi tämän työn suola&pippuri”, hän lisää. Eijan tavallinen työpäivä alkaa sähköpostien lukemisella, jonka jälkeen hän alkaa työstää kunkin päivän tutkimusongelmaa tietokoneen, kynän ja paperin kanssa.

Iltaisin Eija hakee lapset päiväkodista ja kuljettaa heitä harrastuksiin, jonka jälkeen työpäivä jatkuu vielä hiljaisella työllä: esimerkiksi eri aikavyöhykkeellä sijaitsevien kansainvälisten kollegojen kanssa kommunikointi tapahtuu tällöin.

Eija on nauttinut uransa aikana erityisesti siitä, miten on saanut seurata hyvin läheltä keksintöjen syntyä ja levittäytymistä ihmisten arkielämään. Hän muisteleekin NASA:n avaruussään ennustamisen ensiaskelten ja Suomen ensimmäisten satelliittien lisäksi myös internetin alkuaikoja CERN:ssä, jonne työhön mennessään kesäkuussa 1993 Eijalle esiteltiin maailman ensimmäinen WWW-sivu. Myös Eijan suurimmiksi onnistumisiksi nimeämät asiat liittyvät keksintöjen syntyyn ja levittäytymiseen. Hän on eri vaiheissa uraansa esimerkiksi tutkinut hyvin kaukaisten kohteiden tutkimiseen käytettäviä gravitaatiolinssejä, jäähdyttänyt kaasuja lähelle absoluuttista nollapistettä laimennusjäähdyttimellä ja tutkinut revontulien syntyä ja esiintymistä. ”Viime vuosina olen käyttänyt suuren osan ajastani Auringon toiminnan ja sen magneettisten myrskyjen vaikutusten ymmärtämiseen. Magneettiset häiriöt vaikuttavat muun muassa navigointiin, kommunikaatioon ja sähkönjakeluun sekä niihin liittyviin yhteiskunnan toimintoihin”, Eija kertoo.

Suunnitelmat tulevaisuutta ajatellen ovat Eijalle selkeät: ”Toiveenani on oppia paremmin ymmärtämään miten luonto ympärillämme toimii, miten auringon magneettiset häiriöt kulkeutuvat lähiavaruuteen sekä olla kehittämässä uusia mittalaitteita joilla magneettista säätä ja sen vaikutuksia infrastruktuuriimme pystytään ymmärtämään ja ennustamaan entistä paremmin”.

Kenelle tämä on sopiva uravaihtoehto?

Eija kuvaa avaruusfysiikan ja magnetismin tutkimista ensisijaisesti pitkäjänteisyyttä vaativaksi: ”Oman työn sovellusten siirtyminen käytäntöön saattaa kestää vuosikausia, tämän alan kvartaalin onkin sanottu olevan 25 vuotta”. Tutkijan työ yleisesti sopii ”henkilölle joka ihmettelee isoja ja pieniä asioita maailmassa, koittaa ymmärtää asioiden todellista luonnetta ja jaksaa kärsivällisesti ja voimia säästämättä etsiä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin”. Hän kuitenkin uskoo, että motivoitunut kyllä oppii vaadittavat tekniset ja käytännön taidot.

Share
URL copied!