Mari Kallioinen, LUT-yliopisto

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?

Olen opiskellut kemiantekniikkaa. Olen ”vanha” partiolainen ja viettänyt ison osan vapaa-ajastani metsässä jo nuorena. Halusin säilyttää sen kaiken hyvän ja kauniin, mitä metsä ja ympäristömme meille tarjoaa ja etsin sellaista koulutusta, jolla voin oppia ratkaisemaan niitä ympäristölle haitallisia ongelmia, joista uutisissa jo silloin vuosia sitten paljon puhuttiin. Mulla oli loistava kemian opettaja Terttu Kangas-Kalinen Vääksyn lukiossa, joka sai minut innostumaan kemiasta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista ja ajattelin, että kemiantekniikan diplomi-insinöörinä voin olla ratkaisujen tuottaja ja siten tehdä työtä paremman tulevaisuuden mahdollistamiseksi ja ympäristön suojelemiseksi.

Miten sinusta tuli professori/erotustekniikan osastonjohtaja?

Olen tehnyt jo pitkän akateemisen työuran ja haaveenani oli pitkään tulla professoriksi ja saada johdettavaksi oma tutkimusryhmä, jonka kanssa pureutua mielenkiintoisten ilmiöiden ymmärtämiseen ja uusien ratkaisujen kehittämiseen. Olen ollut yliopistolla töissä monissa eri positioissa ja saanut tehdä sekä tutkimus- että opetustehtäviä. Koen, että professuuri on luonnollista urakehitystä ja unelmaduuni minulle huomioiden sen, että haluan työssäni kehittää ratkaisuja paremman tulevaisuuden mahdollistamiseksi. Erotustekniikan osastonjohtajaksi hain, koska haluan olla mukana myös kehittämässä organisaatiota ja työn tekemistä akateemisessa ympäristössä ja aktiivisesti vaikuttamassa kehityksen suuntaan.

Mikä on parasta työssäsi?

Nautin suunnattomasti niistä hetkistä, kun ymmärrän jotain uutta tutkimukseemme tai muiden kanssa keskusteluun perustuen. Opettajana iloitsen siitä, kun nuoresta opiskelijasta kuoriutuu lopputyön aikana ammattilainen, joka kertoo työstään, havainnoistaan ja oivalluksistaan sopivasti ylpeänä silmät loistaen. Osastonjohtajana sytyn hetkistä, joissa näen ihmisten työskentelevän hyvässä hengessä yhdessä isomman yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Parhaita hetkiä ovat myös ne, kun rahoitushakemus menee läpi ja saamme aloittaa työskentelyn jonkun mielenkiintoisen asian parissa tai kun tiedejulkaisumme hyväksytään julkaistavaksi lehdessä.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Koska olen erittäin kiinnostunut siitä, miten membraani likaantuu, mieleen on jäänyt tutkimus, jossa selvitimme likaantumismekanismia tapauksessa, jossa syöttövirta sisältää fenolipitoisia yhdisteitä. Hieno hetki on myös ollut akatemiarahoituksen saaminen. Ehkä kuitenkin kaikkein eniten mulle merkitsee ne hetket, kun on yhdessä muiden kanssa onnistuttu jossain meille merkittävässä. Tiede on joukkuelaji ja kaikkein parhaimmat oivallukset ovat syntyneet hyvien keskusteluiden ja yhteistyön tuloksena. Kannattaa verkostoitua ja etsiä itselleen sellaiset yhteistyökumppanit, joiden kanssa yhteistyö on paitsi tuloksellista, myös hauskaa. Parhaat jutut tehdään ryhmissä, joissa tullaan erilaisista taustoista ja työskennellään saman tavoitteen saavuttamiseksi.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Tutkimusalallani biojalostamoprosessien kehityksessä tapahtuu tällä hetkellä paljon mielenkiintoisia asioita ja odotankin näkeväni tulevaisuudessa monen sellaisen prosessin muuttuvan todellisuudeksi, mihin olen saanut olla osallisena tutkimusvaiheessa. Tämä on äärimmäisen kiinnostavaa ja innostavaa! Odotan myös uusia tutkimus- ja tuotekehityshaasteita. Pidän myös työstäni akateemisena johtajana ja erilaiset johtamistehtävät kiinnostavat minua varmasti myös tulevaisuudessa.