Adriana Vasilache, Nokia

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon? 

Opiskelin itse asiassa kahdessa tiedekunnassa. Ensimmäinen oli Bukarestin yliopiston fysiikan tiedekunta, ja toinen, osittain rinnakkain, Bukarestin Politehnican sähkötekniikan tiedekunta. Molemmat ovat Romaniassa. On sanottava, että valitessani fysiikan tiedekunnan en oikeastaan tiennyt, mitä ”oikea” fysiikka on, mutta minua veti puoleensa halu ymmärtää, miten asiat tapahtuvat, ja nähdä ympärillämme oleva logiikka. Toisen tiedekunnan valintaan vaikutti ennen kaikkea silloisen Romanian historiallinen tilanne, ja tämä valinta antoi minulle mahdollisuuden päästä käyttämään henkilökohtaisia tietokoneita ja luoda parempia yhteyksiä ulkomaisiin yliopistoihin.

Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?

Kun katson taaksepäin, sanoisin, että polkuni on ollut melko suoraviivainen, ainakin tietystä vaiheesta eteenpäin. Suoritin ensimmäisen tohtorintutkintoni automaatiotekniikassa INSA Toulousessa, Ranskassa, ja toisen signaalinkäsittelyssä ja tietotekniikassa Tampereella, Suomessa. Nämä kaksi meneillään ollutta tutkintoa hieman limittyivät ajallisesti. Noina vuosina sain myös tyttären ja pojan. Vaativan tutkimustyön ja nuoren perheen rakentaminen yhtä aikaa ei aina ollut helppoa, mutta se oli mahdollista, ja olen hyvin onnellinen molemmista.

Tohtorintutkintojen jälkeen jatkoin tutkijatohtorina Tampereen teknillisessä yliopistossa, ja ennen kuin olin ehtinyt saada sitä valmiiksi, Nokia Research Centeriin avautui paikka alalla, joka vastasi erittäin hyvin väitöstyötäni. Olen sen jälkeen pysynyt Nokialla, siirtyen vastaavanlaisten mutta kehittyvien osastojen läpi yksiköiden nimien muuttuessa vuosien varrella. Kaiken kaikkiaan olen seurannut samaa tutkimuslinjaa, puhe- ja audiokoodausta, yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Ala on kehittynyt jatkuvasti. Yhdenkin alan sisällä on aina ollut uutta opittavaa, ja erityisesti viime vuosina, tekoälyn ja koneoppimisen nousun myötä, oppimiskäyrä on ollut hyvin jyrkkä.

Mikä on parasta työssäsi?

Joustavuus ja mahdollisuus jatkaa uusien asioiden parissa työskentelyä. Ne tuovat innostusta, vaativat oppimista ja saavat minut tuntemaan oloni eläväksi. Tutkimustyöhön liittyy myös tiettyä leikkisyyttä, mutta ehkä ennen kaikkea siihen, että teen jotain, josta pidän ja jossa koen voivani antaa panokseni. Ajan myötä olen myös huomannut, että muiden mentorointi ja valmentaminen on muodostunut työn palkitsevimmaksi osaksi: siinä näen vaikutukseni henkilökohtaisemmalla ja syvemmällä tasolla.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Yksi oppi on, että nautimme työstämme siinä määrin kuin olemme siinä aidosti läsnä. En oikeastaan pidä oppimiani asioita uravinkkeinä vaan pikemminkin elämänoppeina, sillä pidimme siitä tai emme, yksityiselämä ja työelämä muodostavat yhdessä yhden elämän, ja se, mitä tapahtuu toisessa, kietoutuu toiseen.

Kaikki, mitä milloinkin opin – vaikka se olisi tuntunut olevan irti ammatillisesta polustani – osoittautui lopulta hyödylliseksi. Valmennus ja mentorointi ovat hyvä esimerkki. Lähdin tutkimaan niitä työn ulkopuolella, melkein henkilökohtaisesta mielenkiinnosta, ja niistä tuli korvaamaton apu, kun minulla myöhemmin oli koordinoitavana tutkimustiimi. Otin myös vastuuta vapaaehtoisprojekteista työn ulkopuolella, ja tuo kokemus auttoi jälleen myöhemmin työssä.

Toinen oppi on, että ihmiset antavat sinulle usein sitä, mitä sinä annat heille. Vaikka tutkijan elämä ei ehkä näytä korostavan ihmiskontakteja, ihmissuhteilla on valtava merkitys – sekä verkostojen rakentamisessa että arjen työssä. Olen myös alkanut välittää hyvinvoinnista työpöydän ulkopuolella, jopa siinä määrin, että olen auttanut järjestämään aiheesta kesäleirejä, koska ihmisten jaksamisesta huolehtiminen on osa hyvän työn ylläpitämistä.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Aivan kuten henkilökohtainen ja ammatillinen elämä ovat kulkeneet käsi kädessä menneisyydessä, niin ne tekevät myös tulevaisuudessa. Suunnitelmani ovat pitää tasapaino näiden kahden välillä, tarttua edessä oleviin haasteisiin ja löytää prosessista sekä iloa että tarkoitusta. Tällä hetkellä kiireellisin haaste liittyy tekoälyyn – sekä ohjelmointi- ja yleiskäyttöisenä työkaluna että tieteellisten ratkaisujen tasolla. Haluan myös jatkaa panostamista ympärilläni oleviin ihmisiin valmentamisen ja mentoroinnin kautta, ja odotan sen pysyvän merkityksellisenä osana sitä, mitä tuleman pitää. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä haluan pitää myös itsestäni hyvää huolta.