Emma Laasonen, LUT-yliopisto
"Työssäni ehdottomasti parasta on työtehtävien monipuolisuus. En edes muista milloin olisi ollut kaksi samanlaista päivää putkeen!"
Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?
Olen opiskelut LUT-yliopisssa kemiantekniikkaa. Aloitin kandiopinnot 2015, valmistuin diplomi-insinööriksi (DI) 2020 ja jatkoin siitä suoraan tekemään väitöskirjaa. Väittelin tekniikan tohtoriksi syksyllä 2024. Olen ollut nuoresta asti kiinnostunut kemiasta ja matikasta, mutta en halunnut opiskella puhdasta kemiaa tai matikkaa, joten alavalinta tuntui luontevalta. En myöskään halunnut opettajaksi (vaikka lopulta tavallaan sellaiseksi päädyinkin) joten senkin puoleen DI-opinnot tuntui loogiselta vaihtoehdolta.
Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?
Suoraan sanottuna ihan vahingossa. Olin valmistumassa LUTista, ja sain tarjouksen jatko-opintopaikasta. Siinä kohtaa en ihan vielä tiennyt, että mitä haluan valmistumisen jälkeen tehdä, joten päätin tarttua tarjoukseen mentaliteetilla "ehtii sitä teollisuuteen myöhemminkin töihin". Kun sitten lopulta väittelin tohtoriksi sain edelleen jatkaa LUTissa töissä postdoctutkijana, ja sillä tiellä ollaan edelleen
Mikä on parasta työssäsi?
Työssäni ehdottomasti parasta on työtehtävien monipuolisuus. Tutkijana pääsee tekemään hommia hyvin erilaisissa projekteissa. Välillä töitä tehdään labrassa ja välillä LUT Group Confidential - Other information (3Y) toimistolla, ja yhteistyökumppanit vaihtelee. Tutkimushommien lisäksi työtehtäviini kuuluu opettaminen, eli työpäiviin sisältyy hyvinkin vaihtelevasti erilaisia hommia. En edes muista milloin olisi ollut kaksi samanlaista päivää putkeen!
Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?
Urani ehdoton kohokohta oli tohtoriksi väitteleminen, kun monen vuoden työ tuli vihdoin päätökseensä. Toinen ikimuistoinen hetki oli kun sain ensimmäisen tieteellisen artikkelini julkaistua. Yksi tärkeimmistä opeista on ehdottomasti se että haasteita ja epäonnistumisia tulee vääjäämättä. Labrassa työskennellessä, varsikin kun koelaitteistoja joutuu itse rakentamaan, homma ei todellakaan mene aina ekalla kertaa putkeen. Tai tieteelliset artikkelit ei todellakaan aina mene ensimmäisellä tai edes toisella yrityksellä läpi lehteen. Epäonnistumisia pitää tutkijana osata sietää, ja tärkeintä on, että niistä yrittää oppia ja mennä eteenpäin.
Mitä odotat tulevaisuudelta?
Tällä hetkellä meillä on työn alla useita todella mielenkiintoisia projektisuunnitelmia, ja toivon, että saisimme niihin rahoitusta, jotta pääsisimme viemään niitä käytäntöön. Samalla minulle on tärkeää, että kiinnostavista työprojekteista huolimatta pystyn
ylläpitämään hyvää työn ja vapaa-ajan tasapainoa, jotta aikaa jää myös perheelle, ystäville ja harrastuksille.
Kenelle tämä on sopiva uravaihtoehto?
Sanoisin että tutkijanura vaatii luontaista uteliaisuutta ja halua oppia uutta. Ilman aitoa mielenkiintoa omaa tutkimusaihetta kohtaan tutkimuksen tekemisestä tulee totaalista pakkopullaa. Itseohjautuvuus ja omatoimisuus ovat myöskin tarpeen, sillä
akateeminen vapaus tarkoittaa sitä että pitää pystyä ottamaan itse vastuuta omasta työstään ja sen etenemisestä.
Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle?
Mieti mikä itseä kiinnostaa ja valitse sen mukaan, älä kuuntele liikaa muiden mielipiteitä. Ei ole olemassa huonoja uravalintoja, mutta on olemassa itselle vääriä vaihtoehtoja. On myös hyvä muistaa, että alan vaihto ja uudelleenkouluttautuminen on mahdollista, eli jos kiinnostava ala tai koulutusohjelma ei lopulta olekaan se itselle sopiva niin se ei ole mikään maailmanloppu, et ole hamaan tappiin asti jumissa väärällä alalla. Koskaan ei ole liian vanha opiskelemaan uutta.