Kia Dillström, Granlund

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon? 

Päätin jo hyvin nuorena, että haluan isona opiskella ympäristötekniikkaa juuri LUTissa. Lukio oli minulle kuitenkin vaikeaa aikaa eivätkä pitkä matematiikka ja etenkään fysiikka olleet silloin omia vahvuuksiani. Fysiikan jätin muutaman kurssin jälkeen kesken, pitkän matematiikan pakolliset kurssit taistelin loppuun saakka. Ylioppilaskirjoituksissa päätin kuitenkin kirjoittaa pitkän sijaan lyhyen matematiikan. Luovuin haaveista opiskella tekniikkaa ja hain yhteishaussa sosiaali- ja terveysalalle, sillä moni kaveri sekä opettaja sanoi, että se voisi olla minulle sopiva ala. Päädyin lopulta Lappeenrantaan opiskelemaan sosionomiksi.

Pian ensimmäisen opintovuoden jälkeen tajusin olevani väärällä alalla. Pidin opiskelijaelämästä ja opiskelukavereista, mutta kurssit eivät tuntuneet omalta enkä meinannut keksiä paikkaa, johon haluaisin mennä tekemään toisen työharjoitteluni. Keskustelin oman opettajani kanssa mahdollisista harkkapaikoista ja kun mikään ei lopulta vaikuttanut kiinnostavalta, opettaja otti esiin lähestyvän yhteishaun ja kehotti pohtimaan, olenkohan oikealla alalla. Keskustelusta ei kulunut kauaa, kun olin jo kaivanut esiin lukion pitkän matikan ja kemian kertauskirjat ja alkanut tosissani päntätä pääsykokeisiin. 

Ympäristötekniikka oli ykkösvalintani, sillä olen aina ollut kiinnostunut ympäristöstä, sen suojelusta sekä ympäristöongelmien ratkaisuista. Näistä ongelmista sekä ratkaisuista oppii toki muiltakin tekniikan aloilta, mutta halusin opintojeni keskittyvän erityisesti ympäristöön ja ilmastoon, joten muut alat eivät tuntuneet omalta. LUT oli ykkösvalintani, sillä olin jo viettänyt maailman parasta opiskelijaelämää Lappeenrannassa, enkä halunnut vaihtaa sitä mihinkään! Toki myös kaverit sekä perhe ja sukulaiset Etelä-Karjalassa vaikuttivat valintaani hakea opiskelemaan juuri Lappeenrantaan.

Ahkera pänttäys ja kova työ pääsykokeiden eteen palkittiin ja aloitin ympäristötekniikan opinnot LUTissa syksyllä 2020.

Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?

Tein diplomityöni Granlundille vuonna 2025. Jo diplomityösuhteen alussa oli puhetta, että omalla aluetoimistollani on tunnistettu tarve vastuullisuusosaamiselle ja valmistumisen jälkeen voisi olla mahdollisuus jatkaa työskentelyä, mikäli diplomityö sujuu hyvin ja tarve osaajalle on edelleen olemassa. Diplomityö valmistui ja siihen oltiin yrityksessä tyytyväisiä. Tarve vastuullisuusosaajalle oli olemassa edelleen ja työsuhteeni sai jatkoa. Valmistuin diplomi-insinööriksi marraskuussa 2025 ja aloitin vastuullisuusasiantuntijana saman vuoden joulukuussa. Ennen Granlundille tuloa työskentelin yli kolme vuotta opintojen ohessa yliopistolla tuutorointisihteerinä sekä tutkimusapulaisena. Sitä ennen työskentelin opintojen ohella sekä kesätöissä myyjänä ja kiinteistönhoitajana. Granlund on siis urani toinen ’oman alan’ työpaikka.

Mikä on parasta työssäsi?

Olen urallani vielä sen verran alkuvaiheessa, että parasta on ehdottomasti uuden oppiminen ja opittujen asioiden vieminen käytäntöön. Oma osaaminen kehittyy hurjaa vauhtia ja jokainen uusi projekti sujuu hieman entistä paremmin. Opittavaa riittää vielä valtavasti ja asiantuntijatyössä ei varsinaisesti koskaan tulekaan sellaista päätepistettä, missä mitään opittavaa ei enää olisi. Työni ja roolini ei myöskään ole erityisen rajaava, vaan tehtäviä ja projekteja tulee asiakkaiden sekä työnantajan tarpeiden mukaan. Toistaiseksi on kiva päästä näkemään vähän kaikkea ja kokeilemaan, mikä on se oma juttu juuri tässä roolissa.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Minun suurin heikkouteni urallani on ollut se, että en aina tahdo uskoa omiin kykyihini ja epäilen osaamiseni riittämistä monissa asioissa. Sekä kohokohtana että yhtenä tärkeimmistä opeista onkin ollut esihenkilöiden, projektipäälliköiden ja työkavereiden luottamus. Olen saanut urallani kantaakseni suurtakin vastuuta sekä vapautta toteuttaa itseäni työssäni parhaaksi katsomallani tavalla. Olen myös saanut kehittää ja panna täytäntöön muutoksia, jos jokin toimintatapa ei ole ollut mielestäni hyvä tai se olisi voinut olla parempi. Minua on kuunneltu ja minuun on luotettu silloinkin, kun olen ollut jostain eri mieltä tai olen perustellusti halunnut tehdä jotain eri tavalla. Tämä on lisännyt itsevarmuuttani huomattavasti, kun on konkreettisesti päässyt näyttämään osaamisensa, kokeilemaan jotain uutta ja työyhteisön tuki on aina ollut siinä takana. 

Opeista kuitenkin ehkä tärkeimpänä kannan mukanani kaikkea aiempaa kokemustani. Harmittelin alaa vaihtaessa, että olisinpa opiskellut jotain, josta olisi uudella alalla enemmän hyötyä. Totuus on kuitenkin se, että mistään aiemmista opinnoista tai työkokemuksesta ei ole koskaan ollut haittaa tai hidastetta vaan ennemminkin päinvastoin. Opiskelu ja työnteko ei koskaan mene hukkaan, kunhan opettelee tunnistamaan ja sanoittamaan oppimansa ja valjastamaan sen käyttöönsä.
 

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Olen tulevaisuuden suunnitelmien osalta melko avoimin mielin. Pidän kiinteistö- ja rakentamisalasta, sillä tekemistä vastuullisuusasioiden parissa riittää laidasta laitaan ja toivon, että saan työskennellä alan vastuullisuuskysymysten parissa tulevaisuudessakin. Tällä hetkellä tavoitteenani on jatkaa osaamiseni kehittämistä ja kehittyä asiantuntijana. Tällä hetkellä on kiva viedä osaamistani käytäntöön, erityisesti rakentamishankkesiin, mutta tulevaisuudessa haluaisin olla mukana myös erilaisissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa, eli luomassa alalle jotain uutta.