Eva Pongracz, Oulun yliopisto

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?

Opiskelin konetekniikkaa, eikä tämä ollut lainkaan suunniteltua. 18-vuotiaaksi asti kohtaloni oli olla matematiikan opettaja. Syynä oli lähinnä se, että olin hyvä matematiikassa ja olen opettajaperheestä, joten se tuntui itsestään selvältä valinnalta. Rehellisesti sanottuna muut mahdollisuudet eivät edes tulleet mieleeni, eikä meillä ollut tuolloin (80-luvun alussa) uraneuvontapalveluja eikä naisia kannustettu harkitsemaan teknisen alan uraa. Konetekniikka oli viime hetken varavalinta, kun hain yliopistoon, koska siellä oli "matemaattisen tekniikan" suuntautuminen, joka kuulosti mielenkiintoiselta. Vaikka kohtasin lukemattomia vaikeuksia naisena insinööriyliopistossa, olen iloinen, että päädyin sinne.

Miten päädyit nykyiseen työhösi?

Yliopistossa vaihdoin suuntautumista teollisuusjohtamiseen, lähinnä siksi, että sen katsottiin sopivan paremmin naisille. Kiinnostuin markkinointiviestinnästä ja erityisesti mainonnasta. Halusin valmistuttuani copywriteriksi, mutta lopulta se polku ei ollut minua varten. Toimin lyhyitä aikoja markkinointiassistenttina ja kokeilin jopa yrittäjyyttä, mutta huomasin pian, ettei se ollut kutsumukseni. Ensimmäinen pidempi työpaikkani oli kotiopettajana samassa peruskoulussa, jossa isäni opetti. Se oli eräänlaista "perheyrityksen" jatkamista, mutta vaikka pidin opettamisesta ja lasten kanssa työskentelystä, oli selvää, että tämäkään ei ollut elämäni uravalinta.

Jo opiskeluaikana aloin olla huolissani ympäristökysymyksistä, erityisesti teollisuuden aiheuttamasta saastumisesta. Kun kuulin mahdollisuudesta hakea jatko-opintoihin, tohtorintutkintoon, tiesin heti, että juuri tätä haluan tehdä. Tiesin myös, että halusin tehdä tutkimusta ympäristökysymysten parissa. Tein tohtorintutkinnon Oulussa ja jatkoin siellä post doc -tutkijana. Tämän jälkeen johdin pientä tutkimusryhmää, joka työskenteli pohjoismaisen ympäristöteknologian sovellusten parissa Arktisella tutkimuslaitoksella.

Teimme paljon jätehuoltotutkimusta, mutta pian suurin osa hankkeistamme ja tutkimuksestamme keskittyi energiakysymyksiin. Niinpä päätimme, että kun ryhmämme siirrettiin teknillisen tiedekunnan alaisuuteen yliopiston uudelleenjärjestelyn yhteydessä, keskitymme energia- ja ympäristötutkimukseen. Ryhmämme osallistui myös kohtuullisen paljon opetustyöhön ympäristötekniikan maisteriohjelmassa (MDP) ja kehitti monia energiakursseja.
Hassua, miten päädyin opettamaan kaiken tämän kiertotien jälkeen 😊 Se oli kai kutsumukseni.

Mikä on parasta työssäsi?

Olen nyt energiajärjestelmien ja ympäristötekniikan professori, ja johdan pientä tutkijaryhmää, joka suhtautuu intohimoisesti ympäristökysymyksiin. Päätavoitteemme on varmistaa, että siirtyminen kestävään ja ilmastoneutraaliin energiajärjestelmään tapahtuu oikeudenmukaisesti ja mahdollisimman vähän ympäristövaikutuksia aiheuttavalla tavalla. Parasta on se, että työtoverini, kollegani, omistautuneet hankekumppanini sekä opiskelijat ja tutkijat jakavat vision kestävästä tulevaisuudesta, mutta ymmärtävät myös, että se ei tapahdu noin vain. Tulevaisuus on sitä mitä siitä
teemme, ja me haluamme olla mukana tekemässä tulevaisuutta.  Kuskin paikalla oleminen on kovaa työtä, mutta tältä paikalta on myös paras näköala 😉

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Kohokohdat ovat saavutukset ja asioihin vaikuttaminen. Kuten useimmat tutkijat varmasti ovat samaa mieltä, tutkimuksen julkaiseminen tai tohtorintutkinnon suorittaminen ovat aina mieleenpainuvia virstanpylväitä. Mahtavin tunne on kuitenkin se, kun saat palautetta siitä, että työsi on inspiroinut jotakuta muuta. Olen myös hyvin ylpeä kaikista uusista kursseista, joita olemme kehittäneet ympäristötekniikan diplomi-insinöörikoulutusta varten, ja erityisesti, jos saamme opiskelijoilta myönteistä palautetta. On hieno tunne, että pystyit opettamaan jotain merkittävää, autoit jotakuta toista saavuttamaan kutsumuksensa tai oppimaan uuden taidon tai auttamaan urallaan.

Mitä odotat tulevaisuudelta? 

Toivon, että voin jatkaa tätä työtä ja toivon, että voimme jatkossakin vaikuttaa asioihin. Ilmastonmuutos on eksistentiaalinen uhka, ja meidän kaikkien on toimittava kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Aion jatkaa tutkimustyötä ja valistaa ihmisiä sekä koulutusohjelmassa että soveltavien hankkeiden kautta siitä, miten toimia ja tehdä osamme kestävän energiatulevaisuuden rakentamiseksi.