Andrea Sand, Aalto-yliopisto
”En tullut valmiina, vaan opettelen ja kehitän tarvitsemiani taitoja matkan varrella. Jotkin asiat tulevat helposti ja toiset vaativat paljon työtä, ja tämä tasapaino on jokaisella yksilöllä erilainen.”
Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?
Aloitin opintoni Helsingin yliopiston (silloisella) tähtitieteen laitoksella. Syynä oli se, että rakastin matematiikkaa, mutta halusin tehdä sillä jotain käytännöllistä, ja maailmankaikkeuden kehitys kiehtoi minua, mutta fysiikka ei ollut kouluaineena kovinkaan kiinnostava. Myöhemmin tajusin, että maailmankaikkeuden evoluutiota ei tutkittu tähtitieteen laitoksella, vaan teoreettisen fysiikan laitoksella. Samoihin aikoihin tajusin myös, että fysiikka oli paljon enemmän kuin mitä lukiossa opetettiin. Niinpä vaihdoin pääaineekseni (teoreettisen) fysiikan.
Miten sinusta tuli professori?
Sitkeyden, onnen ja suuren määrän päättäväisyyttä kautta, erityisesti myöhempinä vuosina. En myöskään voisi kuvitella tekeväni mitään muuta.
Mikä on parasta työssäsi?
Parasta minulle on akateeminen vapaus ja vapaus rakentaa ammatillista verkostoani omien kiinnostuksenkohteideni mukaisesti ja valita, kenen kanssa teen yhteistyötä ja missä asioissa. Tavallaan taivas on rajana, vaikka kaikki riippuu siitä, pystynkö vakuuttamaan rahoittajat tukemaan sitä. Tutkimus on jännittävää, palkitsevaa ja stimuloivaa. Olen myös aina nauttinut opettamisesta, ja olen tehnyt sitä muodossa tai toisessa jo yläasteikäisestä lähtien.
Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?
Suurin kohokohta oli luultavasti ERC-apurahan saaminen. Ja nykyisen asemani saaminen. Mutta matkan varrella on ollut hienoja ihmisiä, hienoja hankkeita ja hienoja onnistumisia (ja pienetkin onnistumiset ovat tärkeitä). Tärkein opetus on ollut, ettei pidä koskaan kuunnella niitä, jotka sanovat, että jokin asia ei ole mahdollista. Lisäksi harva asia tehdään yksin, eikä tämä ole poikkeus. Vuosien varrella on ollut monia ihmisiä, joiden tuki on ollut ja on edelleen korvaamatonta.
Mitä odotat tulevaisuudelta?
Tavoitteenani on rakentaa tutkimusryhmääni edelleen, tehdä enemmän tiedettä, löytää tasapaino (urani alkuvuodet ovat olleet hektisiä) ja toivottavasti nähdä monien tohtoriopiskelijoiden jatkavan ryhmästäni omaa uraansa.
Kenelle tämä on sopiva uravaihtoehto?
Mielestäni monenlaiset ihmiset sopivat tähän ammattiin. En tullut valmiina, vaan opettelen ja kehitän tarvitsemiani taitoja matkan varrella. Jotkin asiat tulevat helposti ja toiset vaativat paljon työtä, ja tämä tasapaino on jokaisella yksilöllä erilainen. Jos luettelisin joitakin ominaisuuksia, joita henkilöllä olisi ihanteellisesti oltava tässä ammatissa, minulla itselläni ei luultavasti olisi suurinta osaa niistä.
Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle?
Jokainen on erilainen, enkä usko, että yleiset neuvot toimivat kenellekään, mutta minulle toimi se, että tein asioita, joista nautin. Enkä kuunnellut niitä, jotka sanoivat, että se on todella vaikeaa tai että mahdollisuudet ovat heikot, tai jotka kyseenalaistivat, olinko tarpeeksi hyvä. En kulkenut suoraa polkua päästäkseni tänne, mutta valitsin aina asioita, jotka kiinnostivat minua, ja kokeilin monia asioita silloinkin, kun onnistumismahdollisuudet olivat heikot tai tuleva vaikutus ei ollut heti ilmeinen. Mielestäni tuskin voi mennä pieleen, jos tekee sitä, mistä nauttii, ja antaa sille parhaansa.