Anne Lähteenmäki, Aalto-yliopisto

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?

Opiskelin tähtitiedettä Turun yliopistossa, ja sen jälkeen jatkoin väitöskirjan tekemistä Teknillisessä korkeakoulussa (nykyisessä Aalto-yliopistossa). Olen haaveillut tähtitieteilijän urasta niin kauan kuin muistan, pienestä lapsesta saakka. Tähtitaivas on vetänyt minua puoleensa aina, ensin taianomaisena ja lumoavana näkynä kylminä talviöinä, ja sitten superkiinnostavana ilmiönä josta halusin oppia aina vain lisää. Luin kirjastosta kaikki tähtitieteen kirjat, ja sen jälkeen siirryin tilaamaan kirjoja Ursan kirjastosta. Minulla ei ollut juurikaan vaihtoehtoja opiskelujen suhteen, koska tiesin täsmälleen mitä haluan tehdä. En koskaan kysynyt keneltäkään, sopiiko tämä ala minulle tai voinko tehdä tätä, vaan lähdin tekemään sydämellä ja intohimolla.

Miten sinusta tuli radioastronomi?

Ensimmäinen työpaikkani oli tohtorikoulutettavan pesti Metsähovin radiotutkimusasemalla. Jatkoin väitöskirjan tekemistä suoraan maisterin tutkinnon jälkeen. Muistan vieläkin sen, kun minulta kysyttiin, haluanko jatkaa väitöskirjan parissa Metsähovissa. Taisin pakata laukkuni saman tien. En tiennyt mitään parempaa kuin tähtitiede, etenkään radioastronomia. Väitöskirjan jälkeen jatkoin tutkimusuraani muun muassa akatemiatutkijana. Aloitin radioastronomian professorina Aalto-yliopistossa vuonna 2013.

Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle naiselle?

Kaikki on mahdollista, vain taivas on rajana – vaikka avaruustieteissä ei ole sitäkään rajaa. Tärkeintä on löytää ala, jossa viihtyy ja joka motivoi. Silloin pystyy mihin vain. Älä anna kenenkään muun kertoa mitä juuri sinä voit tai pystyt tekemään, vaan tee omat valintasi.

Tekniikan alan opinnot antavat erinomaisen pohjan erilaisille urille joko tutkimuksessa tai yritysmaailmassa. Opinnot eivät koskaan mene hukkaan, vaikka päätyisikin vaihtamaan alaa myöhemmin.

Mikä on parasta radioastronomin työssäsi?

Saan tutkia maailmankaikkeuden ihmeitä. Olen edelleen typertynyt avaruuden kauneudesta ja sen jännittävyydestä, ja haluan oppia siitä jatkuvasti uutta. Pääsen käyttämään upeita havaintolaitteita ja saan tarkkoja mittauksia esimerkiksi maailmankaikkeuden kaukaisimmista kohteista, joita ei voi edes paljain silmin nähdä. Saan myös opettaa näitä asioita ja toivottavasti pystyn myös välittämään oman innostukseni opiskelijoille.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Olen ollut mukana Euroopan Avaruusjärjestön isossa Planck-satelliittiprojektissa ja tuottanut sankoin määrin ainutlaatuista aineistoa tutkimistani kohteista, aktiivisista galakseista. Lisäksi viimeisin aloittamani tutkimusprojekti uudenlaisista kohteista, narrow-line Seyfert 1 –galakseista, lähti vinhasti nousuun. Olen nopeasti koonnut uuden yhteistyöverkoston ja tuottanut myös tästä uudesta tutkimusalueesta paljon aivan uutta ja vanhan tiedon haastavaa materiaalia. On todella jännittävää olla tekemässä ensimmäistä kertaa jotakin uutta ja erilaista.

Vanhemmiten olen ymmärtänyt, että tutkijan olisi hyvä olla alusta asti rohkea ja itsevarma. Nuorempana oli vaikeaa nähdä oma arvo tutkijana ja uuden tiedon luojana, ja omaa osaamista tuli varmisteltua liikaa. Jos voisin lähettää viestin nuorelle itselleni menneisyyteen, sanoisin että anna mennä reippaasti vaan, uskalla tehdä, näkyä ja kuulua.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Haluan oppia lisää. Kaikesta. Olen tutkijan perikuva siinä, että nautin kaiken uuden oppimisesta, oli aihe tai taito mikä tahansa. Haluan myös jakaa tietämykseni ja innostukseni eteenpäin ja kouluttaa uusia avaruustutkijoita, jotka myös ymmärtävät ihmisen ja maapallon ainutlaatuisuuden. Tavoitteeni on varmistaa, että meillä on uusi polvi fiksuja, hyvin koulutettuja nuoria, jotka ottavat asiakseen suojella maapalloa – tätä toistaiseksi ainoaa kotiamme – ja varmistaa että tulevaisuutemme maapallolla on turvattu.