Asta Pellinen-Wannberg

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?

Matikka ja fysiikka olivat minulle helppoja koulussa, ja annoin kavereilleni niissä tukiopetusta 13-vuotiaasta aina ylioppilaskirjoituksiin asti. Niinpä minulle oli luontevaa lähteä lukemaan matematiikkaa, fysiikkaa ja kemiaa yliopistoon. Fysiikan ilmiöt ovat aina kiehtoneet minua. Lähiavaruuden silmin nähtävät ilmiöt ovat sitä tähtitiedettä, jota tutkin. Arkkitehtuuri kiinnosti myös, mutta en päässyt lukemaan sitä. Tätä kiinnostuksen kohdettani pääsin onneksi toteuttamaan, kun rakensimme uutta energiatehokasta taloa mieheni kanssa.

Miten sinusta tuli fysiikan professori?

En arvannut päätyväni professoriksi. Siihen aikaan, kun itse opiskelin, professorit olivat kaikki vanhoja miehiä, enkä ajatellut sitä vaihtoehdoksi omalle uralleni. Valmistumisen jälkeen sain aineenopettajan paikan lukiosta, mutta sitten näin ilmoituksen jatko-opiskelijan paikasta Ruotsin avaruustutkimuslaitoksella Kiirunassa, ja seikkailunhalu iski. Silloin oli paljon mielenkiintoista ja uutta meneillään avaruustutkimuksessa. Tein tutkimusryhmieni kanssa uraauurtavaa tutkimusta, toimin yliopisto-opettajana ja kokemuksen kartuttua luontevana jatkumona uralleni sain professorin viran.

Mikä on parasta työssäsi?

Uusien havaintojen tuottama jännitys! On ollut mielenkiintoista tutkia meteoreja uudella menetelmällä, kun kaikki havainnot ovat olleet uusia. Olen saanut urani aikana tavata ihania ihmisiä: olen saanut tutustua eri alojen huippututkijoihin, matkustanut ja päässyt mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin ja paikkoihin ympäri maailmaa.

Arvokas piirre työssäni on nuorten kanssa työskentely. On mukava jakaa omaa tietoani ja oppia yhdessä uusista havainnoista. Hauska puoli työssäni on myös se, että meteoritutkijana minulle soitetaan aina, kun jotain on tulossa taivaalta. Olen ollut useita kertoja etsimässä pudonneita meteoriitteja Lapin erämaista.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Jo opiskeluaikana pääsin mukaan hienoihin juttuihin. Toimin henkilöstöpäällikkönä Helsingin Fysiikka82-näyttelyssä, joka saavutti valtavan kansansuosion ja toimi tiedekeskus Heurekan esikuvana. Yksi mieleenpainuva kokemus tutkijanurallani oli, kun minut kutsuttiin yhdeksi kolmesta puhujasta Kansainvälisen radiotieteen unionin yleiskokoukseen vuonna 2011. Minun jälkeeni yksikään nainen ei ole pitänyt tätä puheenvuoroa. Olen halunnut kehittää alan opetusta, ja olenkin ollut mukana perustamassa uusia avaruustutkimuksen koulutusohjelmia. Onpa mukaani nimetty myös asteroidi, 11807 Wannberg.

Mitä odotat tulevaisuudelta työelämässä?

Olen eläkkeellä, mutta teen minun ja mieheni konsulttifirman kautta jonkin verran töitä. Mutta vain mukavia töitä! Teen muun muassa asiantuntija-arvioita, osallistun mielenkiintoisiin tapahtumiin puhujana ja kirjoitan kolumnia kansainväliseen tieteelliseen julkaisuun. Odotan myös innolla, mitä uusi EISCAT_3D-ilmakehä- ja lähiavaruustutka tulee löytämään. Iloitsen siitä, että nykyään minulle jää aikaa kasvattaa tomaatteja ja opetella perunanviljelyä Sundsvallin lähellä sijaitsevalla tilallamme.

Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle?

Kannattaa satsata siihen, mikä itseään eniten kiinnostaa. Siihen on mielestäni lopulta kaikista parhaimmat edellytykset. En ollut itse mikään huippuoppilas, välillä vähän laiskakin. Mielestäni se on hyvä ominaisuus, silloin ei polta itseään niin helposti loppuun. Monenlaisesta kokemuksesta on työelämässä hyötyä. Itse työskentelin opiskeluaikana kesäisin mökkipaikkakunnallamme kesätoimittajana, jolloin sain hyvää harjoitusta tutkijan ammatissa tärkeään kirjoitustaitoon.