Fanny Vainionpää, Oulun yliopisto
"Lukiossa kahdehdin heitä, joilla oli uravalinta selkeänä mielessä. Myöhemmin olen huomannut, ettei tarvitse olla yhtään huolissaan, vaikkei vielä lukiossa tietäisi, mitä haluaa tehdä työkseen".
Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?
Sain perheen kautta kannustusta IT-alalle ja kävin yläkoulussa jonkun ohjelmointikurssinkin, mutta en kokenut, että olisin erityisen matemaattinen. Löysin ammattikorkeakoulusta sellaisen tietojenkäsittelylinjan kuin Business IT, josta valmistuin tradenomiksi. Tykkäsin taideaineista ja ajattelin, että nettisivujen tekeminen olisi mukavan visuaalista ja luovaa. Ammattikorkeakoulun jälkeen hain maisterivaiheen opintoihin tietojenkäsittelytieteisiin Oulun yliopistoon.
Miten sinusta tuli tutkija?
Gradun teosta matka jatkui suoraan väitöskirjan tekemiseen ohjaajan kannustamana. Tutkin syitä siihen, mikseivät lukioikäiset tytöt hakeudu tekniikan aloille. Tutkijana olen saanut tarttua mielenkiintoisiin juttuihin ja se on vienyt mielenkiintoisille poluille. Minua kiinnostaa laajemminkin se, miten teknologia vaikuttaa yksilöihin ja yhteiskuntaan.
Mikä on parasta työssäsi?
Ilo oppia uutta. Aina on uutta selvitettävää. Tässä työssä tapaa paljon ihmisiä ja työskennellään myös paljon yhdessä, mikä tuntuu mielekkäältä. Työkavereiden innostus myös tarttuu. Kaikki ovat niin kiinnostuneita siitä, mitä tekevät. Toinen mukava juttu on matkustaminen. Käyn konferensseissa ympäri maailman. Kansainvälisyyttä pääsee kokemaan myös omalla työpaikalla, yliopistolla.
Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?
Väitöskirjatyöskentelyssä on tietyt merkkipaalut, kuten artikkelin julkaisu ja väitös. Näiden saavuttaminen antaa kokemuksen osaamisesta ja onnistumisesta. Kohokohtia ovat myös esimerkiksi yhdessä järjestetyt, onnistuneet tapahtumat. Kun työssä joutuu haastamaan itseään ja menemään epämukavuusalueelle, oppii hirveästi uutta. Hyvä työyhteisö kantaa pitkälle.
Mitä odotat tulevaisuudelta?
En oikeastaan vieläkään tiedä, mihin tämä tie vie, ja se on ihan mukava juttu. Mahdollisuuksia on paljon, ja haluaisin pysyä niille avoinna. Koitan pitää silmät auki eri mahdollisuuksille ja seurata uteliaana omia kiinnostuksen kohteita, kuten olen tehnyt tähänkin saakka.
Kenelle tämä on sopiva uravaihtoehto?
Tutkijan uralla voi keskittyä tutkimukseen, tehdä opetustyötä tai projektityötä, eli työtä pystyy muokkaamaan oman kiinnostuksensa mukaan. On hyvä, jos on sellainen ihminen joka tykkää lukea ja kirjoittaa, sillä sitä työhön kuuluu paljon. Tärkeintä on oma kiinnostus aiheeseen, jotta sitä jaksaa tutkia. Erilaiset ominaisuudet tuovat erilaisia vahvuuksia.
Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle?
Lukiossa kahdehdin heitä, joilla oli uravalinta selkeänä mielessä. Myöhemmin olen huomannut, ettei tarvitse olla yhtään huolissaan, vaikkei vielä lukiossa tietäisi, mitä haluaa tehdä työkseen. Omien kiinnostuksen kohteiden seuraaminen opinnoissa voi kantaa itseä kiinnostavaan työhön. Opiskelualaa ehtii myöhemmin myös vaihtaa, jos siltä tuntuu. Mikään opiskelu ei varmasti ole hukkaan heitettyä.