Heidi Piili, Turun yliopisto

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?

Sain 5. luokalla kemistisetin äidiltäni ja kemian opinnot muodossa toisessa olivat siitä asti itsestäänselvyys. Työntäyteisen abikevään 1995 jälkeen hain lukemaan kemiantekniikkaa, koska yliopistopuolen valinta olisi vaatinut jonkun verran lisäluettavaa. Päädyin aloittamaan kemiantekniikan opinnot LUTissa. Muutto Lappeenrantaan oli samalla myös ensimmäinen visiitti paikkakunnalle. Alkuun pohdin myös vaihtoa toiseen korkeakouluun, mutta LUTin henkeen tutustuminen karisti vaihtohalut.

Erikoistuin myöhemmin paperitekniikkaan ja diplomityövaiheessa 2002 tutustuin paperin leikkaamiseen lasersäteen avulla. Laserit veivätkin sitten mennessään ja DI:ksi valmistumisen jälkeen 2003 jäin tekemään lasertyöstöön liittyviä jatko-opintoja. Jatko-opintojen loppuvaiheessa 2009 pääsin vierailulle metallien 3D-tulostukseen erikoistuneeseen yritykseen ja laserlumo vaihtui 3D-tulostusintohimoon. Metallien 3D-tulostuksessa käytetään muuten lasersädettä! Väitöskirja oli tuossa vaiheessa niin pitkällä, etten vaihtanut sen aihepiiriä, vaikka pitkään asiaa mietinkin.

Miten sinusta tuli konetekniikan professori?

Väitöksen jälkeen 2013 jatkoin tutkimus- ja opetustyötä 3D-tulostuksen, eli ammattitermein lisäävän valmistuksen parissa. Kävin myös vuonna 2017 teollisuudessa kääntymässä vuoden pituisella vaihtojaksolla. Vaikka polkuni ei ehkä ole ollut se kaikkein tyypillisin, on ollut lohdullista huomata, että tutkimusaiheesta toiseen, ja jopa tekniikan alalta toiseen, on mahdollista vaikkakin haastavaa. Tietyt perusasiat, kuten luonnon-matemaattinen logiikka on kuitenkin universaalia. Teollisuusvuoteni aikana havaitsin, että myös siellä työskentelee ihmisiä kirjavilla taustoilla ja jo hankitun osaamisen rinnalla on vähintään yhtä merkittävää halu oppia uutta. Eli opiskelu ei pääty viimeiseen opiskeluvuoteen, vaan jatkuu muodossa tai toisessa läpi elämän. Muun työskentelyn ohessa hankin myös vuonna 2015 ammatillisen opettajapätevyyden.

Toimin pitkään tutkijana ja dosenttina konetekniikan osastolla lasertyöstön ja lisäävän valmistuksen tutkimusryhmässä. Kun ryhmää vetänyt professori siirtyi toisaalle töihin helmikuussa 2020, ja täten sain nimityksen kyseiseen professuuriin.

Mikä on parasta työssäsi?

Työssäni parasta on tavata ihmisiä ja olla näköalapaikalla katsomassa, kun uutta teknologiaa otetaan käyttöön. Vaikka 3D-tulostukseen liittyvät teknologiat on kehitetty 80-luvulla, ne ovat vasta nyt kypsymässä teollisesti varteenotettavaksi vaihtoehdoksi. Myös opettaminen antaa minulle paljon ja opiskelijoiden menestyksen näkeminen on palkitsevaa. Uran parhaat hetket löytyvät kyllä juuri opiskelijoiden kehittymisen ja kasvun näkemisestä.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Yksittäiseksi uran kohokohdaksi nimeän helmikuussa 2013 hetken, kun sain pitää kädessäni 24 karaatin kullasta 3D-tulostettua kappaletta. Se räjäytti tajunnan! Opiskelijoiden menestyminen on myös aina huippuhetki. Tärkeimmät opit matkan varrelta ovat uskoa omaan itseensä ja luottaa omaan sisäiseen ääneen ja intuitioon. Toki pitää olla valmis tekemään myös paljon töitä, mutta siinä auttaa jaksamaan se, että tietää työnsä olevan tärkeää ja merkityksellistä.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Villi unelmani on saada LUTille Suomen paras 3D-tutkimuskeskus sekä 3D-tulostuksen ja lisäävän valmistuksen DI-ohjelma. Toisaalta olen huomannut, että villit unelmat ja haaveet tuppaavat toteutumaan, joskin vaativat työtä ja aikaa. Realismi yhdistettynä vaaleanpunaisiin unelmiin sekä kovaan työntekoon on avain unelmien toteuttamiseen.

Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle?

Uskokaa unelmiinne, olkaa valmiita tekemään töitä sen eteen ja luottakaa omaan sisäiseen ääneen. ”Harhapolut” eivät ole hukkaan heitettyä aikaa, sillä aina oppii jotain uutta. Ikää ja aikarajoja ei kannata tuijottaa liikaa – elämässä on aikaa. Virheet eivät ole epäonnistumista vaan oppimismahdollisuuksia. Menkää myös ihmeessä opiskelijavaihtoon ennen valmistumista!