Juhi Kulshrestha, Aalto-yliopisto
"Teknologia ei ole vain koneita – se on tapa ymmärtää ihmisiä ja maailmaa."
Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?
Lukion lopussa olin vakuuttunut siitä, että haluan opiskella matematiikkaa yliopistossa. Valitettavasti en päässyt haluamaani matematiikan koulutusohjelmaan, joten päädyin opiskelemaan fysiikkaa. Yllätyksekseni nautin fysiikan kursseista jopa enemmän kuin valinnaisista matematiikan opinnoistani. Opin siitä, että vaikka alkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuisikaan, tarjolla voi silti olla arvokkaita vaihtoehtoja. Opin katsomaan asioita laajemmin kuin oman ymmärrykseni ja kokemukseni rajoista, ja astumaan pois tutusta ja turvallisesta kohti uutta ja innostavaa!
Miten päädyit nykyiseen tehtävääsi?
Kandidaatin tutkinnon jälkeen jatkoin maisteriopintoihin informatiikan alalla. Suurin osa valmistuneista suuntautui ohjelmointitöihin teollisuuteen. Toisena opiskeluvuonna valitsin kuitenkin tutkimusharjoittelun Stuttgartissa, Saksassa. Se sai minut tajuamaan, että pidän tutkimustyöstä – ja jos olen rehellinen, myös Euroopassa elämisestä! Maisteriopintojen loppuvaiheessa aloin hakea tohtorikoulutuspaikkoja Euroopasta. Sain paljon hylkäyksiä. Halusin erityisesti tehdä väitöskirjan Max Planck -instituutissa Saarbrückenissä. Hain sinne, mutta en saanut paikkaa. Sen sijaan minut hyväksyttiin Saarbrückenin jatko-opinto-ohjelmaan. Kun saavuin sinne, olin edelleen kiinnostunut Max Planckin opettajien kursseista, joita järjestettiin myös jatkokoulutusohjelmassani. Jatko-opinnot ja nämä kurssit kehittivät minua tutkijana, ja lopulta sain tohtorikoulutuspaikan Max Planck Institute for Software Systems -laitokselta. Olin heidän ensimmäinen naispuolinen tohtorikandidaattinsa. Kesti vielä puolitoista vuotta päästä sinne, minne halusin, mutta lopulta pääsin perille. Se oli jännittävän tutkimusuran alku. Sieltä saamani taidot ja verkostot auttoivat minua myöhemmin jatkopaikoissa tutkijana ja apulaisprofessorina.
Mikä on parasta työssäsi?
Minua kiehtoo, miten teknologia vaikuttaa yhteiskuntaan. On ollut todella innostavaa tarkastella, miten ihmisten ajattelu ja käyttäytyminen muotoutuvat teknologian vaikutuksesta. Työssäni parasta on vapaus valita monitieteisiä tutkimusaiheita ja tutkia niitä syvällisesti yhdessä lahjakkaiden nuorten ja kokeneiden tutkijoiden kanssa eri aloilta. Työni on ollut myös palkitsevaa siksi, että se mahdollistaa tasapainon työn ja perhe-elämän välillä.
Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?
Kun katson taaksepäin, huomaan nopeasti, miten monet pienet voitot ovat yhdessä muodostaneet nykyhetkeni. Tulevaisuuteen katsoessa tätä on joskus vaikea hahmottaa, mutta tärkein oppini on, että tutkimusmenestys rakentuu arjen tekemisestä. Se ei ole pikajuoksu vaan maraton. Jokainen harjoitus merkitsee maratonilla, vaikka sitä ei huomaisikaan heti. Minulle arjen pienet onnistumiset tekevät työstä ja elämästä merkityksellistä – kun ongelmaan löytyy läpimurto, kun opiskelija esittelee omaa tutkimustaan, kun saamme purettua monimutkaisia asioita kaikkien ymmärrettäviksi tai kun ideoimme laboratoriossa yhdessä. Jos jokin tuntuu epäonnistuvan, muistutan itseäni, että tarvitsee keskittyä vain seuraavan askeleen löytämiseen – muu seuraa kyllä perässä.
Mitä odotat tulevaisuudelta?
Työni innostavin ja palkitsevin osa on mahdollisuus tehdä tutkimusta, joka auttaa ymmärtämään, miten ihmiset ja teknologia vaikuttavat toisiinsa. Näiden yhteyksien tutkiminen on ollut kiehtovaa ja avannut silmäni katselemaan maailmaa uteliaisuudella ja innolla. Yhteistyö samanmielisten, ihmisten ja teknologian vuorovaikutuksesta kiinnostuneiden kanssa tuottaa minulle suurta iloa. Tavoitteeni on jatkaa tämänkaltaista tutkimusta hyvässä seurassa ja nauttien matkasta!
Kenelle tämä on sopiva uravaihtoehto?
Kuulostaa ehkä kliseeltä, mutta tutkijoita on monenlaisia – ei ole olemassa yhtä tiettyä muottia, johon pitäisi mahtua. Silti joitain yhteisiä piirteitä usein löytyy: tutkijat pitävät ongelmanratkaisusta ja älyllisistä haasteista, ovat uteliaita, eivät lannistu helposti ja kestävät sen, ettei polku ole aina selkeästi määritelty.
Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle?
Tärkein viestini on tämä: älä tunne painetta tehdä juuri nyt mitään valtavaa urapäätöstä. Tutki, mikä sinua kiinnostaa, ja valitse se. Saatat kuulla stereotypioita eri aloista tai väitteitä, että tietyillä aloilla on helpompi saavuttaa työ- ja vapaa-ajan tasapaino. Älä anna näiden vaikuttaa liikaa päätöksiisi. Lukiossa tehdyt valinnat eivät ole lopullisia – niitä voi aina muuttaa, kun oppii lisää ja kartuttaa kokemusta. Älä siis yritä löytää juuri sitä “parasta” vaihtoehtoa – valitse ala, josta nautit tai josta olet utelias. Jotkut tietävät jo varhain, mitä haluavat, mutta monet kulkevat mutkikkaamman reitin. Älä vertaa itseäsi muihin – jokaisella on oma polkunsa, ja määränpää voi muuttua matkan varrella. Tee valintoja, jotka tuntuvat sinulle oikeilta, ja tee matkasta itsellesi mielekäs. Ja jos jokin ei toimi, ei ole koskaan liian myöhäistä kokeilla jotain muuta ja aloittaa uusi matka. Kun pysyt rehellisenä itsellesi, teet töitä unelmiesi eteen ja hyödynnät saamasi mahdollisuudet, edessäsi on jännittävä ja antoisa elämä.