Kati Miettunen, Turun Yliopisto
”Virheitä ei voi välttää, jos haluaa tehdä jotain merkittävää, mutta tärkeää on, että miten niihin suhtautuu ja mitä niistä oppii.”
Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?
Opiskelin lukion Ressussa ja sinä aikana vahvistui kiinnostus etenkin matematiikkaan ja fysiikkaan. Minua perustieteiden sijaan kiinnosti enemmän konkreettiset (tekniset) ongelmat, kuten energiakysymykset. Minulla on myös suuri viehätys haasteisiin. Niinpä valitsin mennä opiskelemaan Teknillistä fysiikkaa silloisessa Teknillisessä korkeakoulussa, koska tiesin, että siellä voi erikoistua tulevaisuuden energiaratkaisuihin.
Miten sinusta tuli tutkija?
Opiskelujen aikana toimin tutkimusapulaisena Uusien Energiateknologioiden ryhmässä ja pääsin ideoimaan tutkimuskysymyksiä jo silloin. Koin sen erittäin mielekkäänä ja kiinnostavana, joten jatkoin suoraan DI-tutkinnon jälkeen jatko-opintoihin. Työ oli mielekästä ja kiinnostavia kysymyksiä riitti, joten jatkoin siitä tutkijan uraa eteenpäin ja toimin nyt professorina. Toisaalta voi ajatella, että kiinnostus tutkimukseen heräsi jo pienenä ja unelmoin olevani isona kemisti. Sain kokeilla kaikenlaisia ideoita kotona ja myös epäonnistua.
Mikä on parasta työssäsi?
Tutkijana ei koskaan tule valmiiksi ja aina voi kehittyä. Aiheet eivät lopu, eli pidän edelleenkin itseni haastamisesta. Minulle on myös hyvin tärkeää työn itsenäisyys ja vapaus kehittää uusia tutkimusideoita. Tutkijan homma on hyvin lähellä yrittäjyyttä ja nautin siitä aspektista.
Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?
Uran yksi keskeinen kohokohta oli tämän nykyisen professuurin saaminen. Pääsin aloittamaan uuden opetus- ja tutkimussuunnan, materiaalitekniikan, Turun Yliopistossa. Sen onnistuminen on ollut monen tekijän tulos, ihan jo siitä lähtien, että sen tekemiseen tarvittiin monta hyvää tekijää. Olin työn saatuani kovin tyytyväinen, että minulla oli ikääni nähden jo kattava kokemus monesta asiasta: uusien kurssien tekemisestä, ihmisten palkkaamisesta ja ohjaamisesta, strategisten aloitteiden luomisesta ja tapahtumien järjestämisestä. Koska olin tehnyt paljon, olin myös tehnyt paljon virheitä, ja yhteisön onneksi myös oppinut niistä. Virheitä ei voi välttää, jos haluaa tehdä jotain merkittävää, mutta tärkeää on, että miten niihin suhtautuu ja mitä niistä oppii. Kannattaa oppia myös toisten virheistä. ;)
Mitä odotat tulevaisuudelta?
Materiaalitekniikan koulutuksen ja tutkimuksen nostaminen on ollut iso ja mielenkiintoinen haaste. Haluaisin tulevaisuudessakin olla mukana uusissa haasteissa kehittämässä parempaa tiedeyhteisöä ja opetusta.
Kenelle tämä on sopiva uravaihtoehto?
Tutkijan ura vaatii kiinnostusta niin tutkimukseen kuin opetukseen. Tutkijan uraa leimaa epävarmuus, etenkin väitöskirjaopintojen jälkeen. Tosin kääntöpuolena on mahdollisuus itsenäisyyteen, erittäin monipuoliseen työhön ja innovaatioiden tekemiseen.
Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle?
Kannattaa tehdä jotain mikä kiinnostaa, missä on hyvä ja mikä tuottaa arvoa. Jos jokin kiinnostaa, muttet ole hyvä siinä, turhaudut. Jos olet hyvä, muttei homma missään vaiheessa ala kiinnostaa, tylsityt. Jos se kiinnostaa ja olet hyvä, mutta kukaan ei maksa siitä, et todennäköisesti voi tehdä sitä pitkään. Näistä kolmesta kiinnostus voi usein kasvaa tehdessä. Samoin uran alkuvaiheessa tehtävät eivät ole aina kovin loistokkaita ja osa töiden eduista tulee vasta hieman myöhemmin uralla. Jos suostuu tekemään hommia, joita muut eivät tee tai halua tehdä, niin se on yleensä nopein reitti uralla etenemiseen.