Linda Liukas, Hello Ruby ja Shaking up Tech
Tärkeimmät opit ovatkin Lindan mukaan toisten ammattitaidon arvostus, kyky yhdistellä asioita ja ymmärrys siitä, että hyväksi tulee vain tuhansien toistojen kautta.
”Jos elämä olisi ollut niin lineaarista kuin 19-vuotiaana luulin, en tekisi läheskään niin hauskoja asioita kuin tänä päivänä teen”.
Linda on lastenkirjailija, kuvittaja, ja aktiivinen koodauksen puolestapuhuja. Monipuolisen uran taustalla on vähintään yhtä monipuolinen opiskelutausta: ”Olen opiskellut talousmaantiedettä, markkinointia, yritysviestintää, yhteiskuntavastuuta, tuotekehitystä, visuaalista journalismia ja konetekniikkaa. En koskaan valmistunut: olen vieläkin yhdellä pitkällä, elämänmittaisella välivuodella”. Kun koodaukseen kannustavista Hello Ruby –lastenkirjoista tunnettu Linda aloitti kirjasarjansa parissa työskentelyn, tiedot kirjoittamisesta ja kuvittamisesta olivat vähäiset, eivätkä koulutus ja koodauskaan olleet Lindan erityisosaamista. ”Mutta neljässä vuodessa olen oppinut paljon ja toivottavasti saan tehdä tätä vielä monta kymmentä vuotta”, Linda toteaa.
Työtään Linda kuvailee erittäin vaihtelevaksi: ”Välillä istun pyjamassa piirtämässä, välillä puhun yritysjohtajille, välillä suunnittelen koulutuskokonaisuuksia Aasiaan, välillä neuvottelen kirjasoppareista”. Hän nauttii erityisesti siitä, että saa työskennellä lasten kanssa ja lukea paljon: ”Yksi editori sanoi kerran, että jokaista kirjoitettua sivua kohtaan pitää lukea yksi kirja ja luenkin yleensä useamman kirjan viikossa. Lapset kysyvät parhaita kysymyksiä ja muistuttavat minua siitä, miksi tätä teen”.
Linda kokee onnistuneensa erityisesti vapautensa ja integriteettinsä säilyttämisessä tehdessään asioita, joihin uskoo koulutuksen, teknologian ja taiteen leikkauspisteessä. Työ myös yllättää hänet jatkuvasti onnekkailla sattumilla. ”Tänä vuonna olen tehnyt residenssiä TED:llä, voittanut Kiinan suurimman muotoilupalkinnon ja apurahan Dubaissa, tavannut Al Goren ja tanssinut teknoklubilla Berliinissä”, Linda kertoo esimerkkejä.
Vaikka Linda ehtii tehdä paljon ja monenlaista, ei hänelläkään riitä mahdollisuudet kaikkeen, mihin olisi intoa. ”Pahinta on riittämättömyyden tunne. Kaikkea on niin paljon, enkä millään ehdi tehdä sitä kaikkea”. Hänellä on kuitenkin selkeät tulevaisuuden tavoitteet: ”Perustaa oman koulun. Tehdä taidenäyttelyn, jossa ryömitään tietokoneen sisään. Kasvaa vahvemmaksi, yksinkertaisemmaksi ja lämpimämmäksi”.
Kenelle tämä on sopiva uravaihtoehto?
Juuri oikean uravalinnan löytämiseen vaikuttaa Lindan mukaan huomattavan paljon onni: ”Tiedän monia mahtavia tyyppejä, jotka miettivät vielä 50-vuotiaina mitä haluavat tehdä isona”. Hän korostaakin, että uravalintaa tehdessä tulisi rohkeasti kokeilla monenlaisia asioita ja antaa useille identiteeteille tilaa itsessään. ”New Yorkissa asuessani huomasin, että kaikkien identiteetit olivat vähintään kolmella väliviivalla varustettuja: barista-taiteilija-opiskelija tai runoilija-koodaaja-aktivisti”, Linda selventää. Kokeillakseen jotain ei tarvitse välttämättä olla mestari tai luonnonlahjakkuus siinä. Tärkeimmät opit ovatkin Lindan mukaan toisten ammattitaidon arvostus, kyky yhdistellä asioita ja ymmärrys siitä, että hyväksi tulee vain tuhansien toistojen kautta. Muutaman vuoden etsikkoaikaansa lukion jälkeen Turun kauppakorkeakoulussa ennen muihin opintoihinsa vaihtamista Linda pitää vain hyvänä asiana. ”Jos elämä olisi ollut niin lineaarista kuin 19-vuotiaana luulin, en tekisi läheskään niin hauskoja asioita kuin tänä päivänä teen”.