Merja Teirikangas, VTT

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?

Olin musiikkilukiossa ja ajattelin musiikista tulevan minulle ammatti. Jo lukioaikana kuitenkin huomasin, että musiikista katoaisi ilo, jos sitä tekisi työkseen. Niinpä päädyin toisen kiinnostuksen kohteeni eli elektroniikan pariin. Lähdin lukemaan diplomi-insinööriksi Oulun yliopistoon opintosuuntana elektroniikka ja sähkötekniikka. Tämä tekniikan alue tuntui helpoimmin lähestyttävältä ja kiinnostavalta, sillä vanhempieni töiden myötä kotona on koko lapsuuteni ajan lojunut puoliksi purettuja radioita ja muuta elektroniikkaa.

Miten sinusta tuli tutkija?

Työskentelin jo opiskeluaikana yliopistolla mikroelektroniikan tutkimusyksikössä ja jäin valmistumisen jälkeen sinne töihin ja suorittamaan tekniikan tohtorin tutkinnon. Tutkimustyössä minua viehätti sen leikkisyys, kun asioita sai testailla ja kokeilla. Diplomityössäni pääsin kehittämään jotain ihan omaa, mitä kukaan muu ei ole vielä tehnyt. Tutkimuspuolella innostun nimenomaan siitä, että saan tehdä jotain uutta, mitä ei vielä ole olemassa. Joskus lopputuloksesta tulee hyvä, toisinaan ei. Tutkimustyössä tulokset voivat olla suurempia tai pienempiä innovaatioita, tai sitten ne eivät toimi laisinkaan ja joutavat roskakoriin.

Mikä on parasta työssäsi?

Tykkään siitä, että saan etsiä tietoa ja sen perusteella kehittää uutta. Nykyisessä työssäni VTT:llä paras osuus on, että pääsen käytännössä toteuttamaan uudet ideat.

Julkaisujen kirjoittaminen ei olisi niin mukavaa, jos en itse pääsisi myös konkreettisesti tekemään töitä käsilläni ja toteuttamaan visioitani.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Olen saanut olla mukana todella mielenkiintoisissa projekteissa. Palkitsevia projekteja ovat olleet etenkin sellaiset, joissa yhdessä yritysten kanssa on kehitetty kaupallisesti toimivia tuotteita. Pidän siitä, että saan työssäni ohjata alan opiskelijoita ja siirtää tietoa eteenpäin. Oli todella hieno tunne, kun ensimmäinen ohjaamani jatko-opiskelija väitteli. Töitä tehdessäni olen oppinut sietämään sitä, että kaikki ei aina onnistu. Olen myös oppinut pyytämään apua ja pallottelemaan ideoita muiden kanssa. Tutkijana helposti käpertyy yksin oman tutkimusaiheensa pariin, vaikka muilta voi saada toimivia ideoita.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Tutkimuksellisena visionani on saada toteutettua itsekorjaavaa rakenteellista elektroniikkaa. Sen avulla saataisiin kehitettyä ekologisempaa elektroniikkaa, kun laitteiden rikkoutuessa ei tarvitsisi aina ostaa uutta. Uskon että tulevaisuuden työelämässä työntekemisen tavat muuttuvat esimerkiksi etäyhteyksien yleistyessä. Matkustamisen tarve vähenee ja ehkä myös pyritään tekemään omassa yksikössä itse asioita olematta niin riippuvaisia muista.

Mitä terveisiä haluat lähettää uravalintaa pohtivalle nuorelle?

Oma uravalinta pitää tehdä rohkeasti omien kiinnostustensa pohjalta, eikä ympäristön odotusten tai muiden valintojen mukaan. Kaveritkin pysyvät elämässä, vaikka lähtisi opiskelemaan eri alaa, tai ihan eri puolelle Suomea. Jos tekniikan alat, matematiikka ja fysiikka kiinnostavat, niin rohkeasti kokeilemaan! Ja kannattaa pitää mielessä, että alaa voi aina vaihtaa, jos ensimmäinen valinta ei tuntunut oikealta. Nykyään työurat ovat niin pitkiä, että suuntaa ehtii vaihtaa monta kertaa.