Minna Huotilainen, Helsingin yliopisto

Mitä olet opiskellut ja miten päädyit tähän vaihtoehtoon?

Opiskelin sähkötekniikan diplomi-insinööriksi ja erityisesti opiskelin akustiikkaa ja signaalinkäsittelyä, sekä myös lääketieteellistä tekniikkaa. Väittelin aivotutkimuksesta. Halusin diplomi-insinööriksi, sillä lukiolaisena tykkäsin lukea Äpyä ja Julkkua ja muutenkin teekkarihuumori tuntui sopivan minulle. Tykkäsin koulussa eniten fysiikasta ja matematiikasta ja harrastin koodausta Commodore-64-tietokoneellani.

Miten sinusta tuli professori?

Ajauduin tekemään diplomityötä Teknillisen korkeakoulun Kylmälaboratorioon, jossa sain työskennellä laboratorioinsinöörin ja eräänlaisen tutkimusavustajan tehtävissä samalla, kun tein diplomityötäni. Valmistumisen jälkeen jatkoin samoissa tehtävissä Helsingin yliopiston professori Risto Näätäsen johtamassa tutkimusryhmässä. Oli mukavaa nähdä tutkimustyötä läheltä, mutta en ajatellut, että itse ryhtyisin tekemään väitöskirjaa. Luisuin kuitenkin koko ajan enemmän kohti tutkijan uraa, ja pian huomasinkin olevani lähellä väitöstä. Väitöksen jälkeen olin INSERM-tutkimuskeskuksessa Ranskan Lyonissa vuoden verran postdoc-tutkijana, ja sen jälkeen olen työskennellyt tutkijana monessa paikassa.

Mikä on parasta työssäsi?

Ajattelen, että tiede ja taide ovat ihmiskunnan parhaat tavat löytää vastauksia ja ratkaista ongelmia. Olen onnellinen, että saan tehdä tätä työtä. On jännittävää saada uusia tutkimustuloksia, mutta myös kehittää uusia tutkimuksen menetelmiä ja tapoja. 

Tykkään myös todella paljon tiedeviestinnästä – on hienoa päästä kertomaan kaikille, mitä tutkimus on ja mitä olemme saaneet selville. Tykkään myös opettamisesta ja opetan kansainvälisessä maisteriohjelmassa, jossa tapaan opiskelijoita ympäri maailmaa, sekä ohjaan väitöskirjoja. Kaikki tämä on todella innostavaa työtä.

Mitkä ovat olleet urasi kohokohtia ja tärkeimpiä oppeja?

Tärkeä kohokohta on tietysti oma väitöstilaisuus, mutta myös ohjattavien väitöstilaisuudet ovat tärkeitä. Olen siirtynyt tieteenalalta toiselle ja toiminut tieteenalojen välisenä siltana, ja minusta on tärkeää oivaltaa, ettei ensimmäinen tutkinto määritä sitä, mitä ihminen tulee elämässään tekemään. Tällä hetkellä työskentelen kasvatustieteen tiedekunnassa Helsingin yliopistolla. Tekniikan ja luonnontieteiden opinnot antavat hyvän pohjan työskennellä oikeastaan minkä ongelman parissa tahansa.

Mitä odotat tulevaisuudelta?

Lapseni ovat jo aikuisia, joten minulla on mahdollisuus panostaa itselleni tärkeisiin asioihin, joista työ on tietenkin yksi rakkaimmista. Toivon, että voin työni kautta edistää parempaa maailmaa monin tavoin: parempaa työelämään, mutta myös parempaa oppimista kouluissa.