Tanja Kallio, Aalto-yliopisto
Tutkijan ura on palkitseva, ja tutkijat ovatkin tyypillisesti tyytyväisiä työhönsä päästessään yhdistämään luovuutta ja tieteellistä ajattelua.
“Mielikuva tutkijan työstä yksinäisenä puurtamisena ei pidä paikkaansa; usein työtä tehdään yhdessä ja tiimeissä”.
Tanja Kallio toimii Aalto-yliopistossa kemian ja materiaalitieteen laitoksella professorina ja työssään tutkii ja kehittää ekologisia ja edullisia materiaaleja akkuihin. Tanjan uravalintaa ovat ohjanneet vahvasti henkilökohtaiset kiinnostuksenkohteet. Hän päätyi Aalto-yliopiston edeltäjään, Teknilliseen korkeakouluun, opiskelemaan kemiaa, sillä häntä kiinnostivat kemialliset reaktiot ja aineiden käyttäytyminen. DI-tutkinnon jälkeen Tanja jatkoi kohti tohtoriopintoja. Lopulta hän teki väitöskirjansa materiaalien kehittämisestä polttokennoille, sillä hän oli erityisen kiinnostunut materiaalien kehittämisestä puhtaan energian tuottamiseen. Väittelemisen jälkeen Tanja jatkoi työskentelyä samojen aihepiirien parissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin erilaisissa projekteissa, kunnes sai nykyisen työpaikkansa Aalto-yliopistolta.
Tanjan mielestä parasta hänen nykyisessä työssään on työpäivien vaihtelevuus ja mahdollisuus vaikuttaa niihin itse. ”Tavallista työpäivää ei olekaan. Välillä pohditaan yhdessä tieteellisiä tuloksia ja ratkotaan ongelmia. Välillä on opetusta ja luentojen valmistelua. Toisinaan taas mietin tulevaa tutkimusta ja kirjoitan hakemuksia yksin tai yhdessä kollegoiden kanssa. Sitten on esitelmien valmistelua ja niiden pitämistä tieteellisissä konferensseissa tai laajemmalle yleisölle tarkoitetuissa tilaisuuksissa. Välillä on vuorossa yhteisten asioiden hoito ja näihin liittyvät kokoukset”.
Lisäksi Tanja kehuu erityisesti mahdollisuutta työskennellä itselle tärkeän ja kiinnostavan aiheen parissa, uuden oppimista ja työnsä yhteisöllisyyttä.
Suurimmaksi onnistumisekseen Tanja kuvaa tutkimusryhmänsä kehittämät uudet materiaalit energian tuotantoon ja varastointiin. Niissä tarvitaan huomattavasti aiempaa vähemmän arvokkaita ja kohtuullisen harvinaisia jalometalleja. Tulevaisuudessa Tanja aikoo jatkaa tutkimustyötä saman aiheen parissa. Tutkijat alkavat pikkuhiljaa ymmärtää, miten ja miksi nämä uudet materiaalit toimivat, ja niitä testataan jo laboratorioiden demolaitteissa. ”Olisi mahtavaa, jos osa kehittämistämme materiaaleista päätyisi teolliseen käyttöön asti”, Tanja haaveilee.
Kenelle tämä on sopiva uravaihtoehto?
Tanjan mukaan alalle sopii luonnontieteistä ja tekniikasta kiinnostunut henkilö, jota kiehtoo ilmiöiden ymmärtäminen ja ongelmien ratkominen. Tutkijan ura on palkitseva, ja tutkijat ovatkin tyypillisesti tyytyväisiä työhönsä päästessään yhdistämään luovuutta ja tieteellistä ajattelua. Myös pettymyksiä tulee Tanjan mukaan kuitenkin osata käsitellä. Erityisesti Tanja tuo esiin tutkijan uran olevan huomattavasti yhteisöllisempää kuin oletetaan, sillä siinä toimitaan usein tiimeissä. Teknillis-luonnontieteellinen suuntaus tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet kansainväliselle uralle, jossa voi vaikuttaa koko maailman hyvinvoinnin edistämiseen. Lisäksi tutkijoiden on helppo edetä urillaan myös muihin asiantuntija- ja johtotehtäviin.